Ehkä kaikkien viime aikoina lukemieni "omituisten" reseptien kuten grillatun vesimelonin tai valkuaislettujen innoittamana päätin minäkin tänään yks kaks olla innovatiivinen ja luova ruoan saralla. Kävelin keittiön pöydän ohitse iltapäiväinen kahvikuppini kädessäni ja näin isäni aamulla keräämät mustikat. Pinsettiote mustikasta ja plop. Siellä se nyt kellui, kahvimukissani. Seuraavalla hörppäyksellä hamusin mustikan suuhuni, ja kappas, ei yhtään huonompi kombo! Plop, plop, plop. Pian kahvimukissani oli viisi mustikkaa. Lopulta kymmenen. Mustikkakahvi oli syntynyt.
Paitsi ei sitten kuitenkaan. Täytyihän minun googlailla, ennen kuin väittäisin olevani idean isä, ja niinhän siinä kävi, että Robert Paulig kerkesi ennen. Pauligin valikoimista löytyy Mustikka Watsa-Kahwia. Netissä toimiva Kahviyhteisö kuitenkin sanoi kyseisen kahvin makutestissä, "että mustikan maku ei vaikuta aivan aidolta, vaan jokseenkin esanssiselta". Joten ainakin aitoudessaan Satsuman kyökin mustikkakahvi pessee Pauligin mustikkaporot. Jos siis kaipaat vaihtelua ja terveellisyyttä päivittäiseen kahviisi ja aitoja makuja, niin toimi yllämainitsemallani tavalla. ;)
Isäni mustikkasaalis |
Satsuman mustikkakahvi |
Lopuksi minun täytyy vielä hehkuttaa, että tänään se tapahtui. Sain luettua Sokean surmaajan loppuun. Jes! Yhden kirjan taktiikka tuotti tulosta. Sain taas pitkästä aikaa kääntää kirjan viimeisen sivun. Nyt onkin ihana lähteä tunnustelemaan kirjahyllyä ja valita se seuraava teos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti