Waldeinsamkeit

Saksan kielessä on olemassa sana sille "ilmiölle", kun ihminen on yksin metsässä. Waldeinsamkeit. Kuulin tästä sanasta ensimmäistä kertaa eilen ja en voinut kuin nauraa. Mielestäni on loistavaa, että tällaiselle Saksan mittapuulla harvinaiselle ilmiölle on oma sanansa. Suomalainen kun on metsässä, on hän siellä lähes poikkeuksetta yksin. Saksassa sen sijaan törmää ihmisiin sellaisissakin hornan kolkissa, joissa ei luulisi elävän muita kuin esitumallisia mikrobeja. Joku onkin joskus sanonut, että Saksassa on mahdotonta eksyä. Jos huomaat eksyneesi ja alat paniikissa lukea karttaasi ja sohimaan kompassillasi eri ilmansuuntiin, niin ennen kuin kompassin viisari on ehtinytkään värähtää pusikosta pöllähtää Hans fasaaninsulka hatussaan ja kysyy ystävällisesti: "Brauchen Sie Hilfe?".

Siksi onkin hienoa, että viime viikonloppuna saimme nauttia Waldeinsamkeit-tunteesta. Olimme lähdössä pyöräretkelle naapurikaupunkiin, mutta pyöräni vaihteisto hajosi aivan alkumetreillä. Oli siis suunnitelma B:n paikka. Päätimme testata uutta kannettavaa pallogrilliämme. Saksassa ei käsittääkseni saa grillata ihan missä tahansa puistossa, joten katsoimme netistä grillaukseen sopivan paikan. Yksi näistä paikoista oli noin 30 minuutin kävelymatkan päässä kotoamme.

Metsäaukio-mme

Saavuimme lopulta metsäaukealle ja pälyilimme epäuskossa ympärillemme: "Missä ovat kaikki ihmiset?" Paikalla ei ollut ristinsielua, vain kauris hyppi meitä pakoon metsikköön. Olin etukäteen kuvitellut paikalla olevan ainakin muutaman ihmisryppään, joiden keskeltä tupruttelisi ilmaan savua. Nyt aukiolla olimme vain me, grillimme, muutama hämähäkki ja ilmassa kaartelevat pääskyset. Waldeinsamkeit pur.

En edes tiedä, kuinka monta tuntia viivyimme aukiolla. Grillasimme, söimme, loikoilimme viltillä pilviä ja pääskysiä katsellen. Ja kaikki nämä tunnit olimme yksin. En ole ennen tainnut kokea vastaavaa Saksassa. Maailmankirjat menivät hetkeksi sekaisin.

Nalle, yksin metsässä

Grillikin läpäisi testin loistavin arvosanoin. Hiilet hehkuivat vielä silloinkin, kun teimme jo lähtöä. Olisimme siis voineet grillata isommallekin joukolle. Mutta Hans ja hänen kaverinsa olivat jossain muualla sinä päivänä. Miten harmillista... ;) Tälle aukiolle aiomme vielä palata ja usein.