keskiviikko 27. marraskuuta 2013
Desilitra
Päätin tänä iltana panostaa vähän enemmän ruoanlaittoon ja tehdä risoton. Siihen tarvitsin mm. 2 dl raastettua parmesaania.
Olin juustotiskillä ja pyysin palan parmesaania. Ainut valmiiksi leikattu pala näytti vähän liian pieneltä. Myyjä kysyi minulta, että kuinka paljon juustoa tarvitsisin. Sanoin, että noin 2 dl. "Desilitraa?!?", myyjä kysyi halolla päähän lyöty ilme kasvoillaan. "Niin, siis raastettuna", vastasin. "Desilitraa...", myyjä toisteli ihmeissään silmiä pyöritellen. Siinä vaiheessa ajattelin, että juustoa näköjään saa ostaa vain grammoissa tai siivuissa...
Kotona sitten selitin juustotiskin tapahtumat Jensille. Että myyjä katsoi minua monttu auki pyytäessäni noin kahden desilitran verran juustoa. Siihen Jens totesi, että niin, Saksassahan puhuttaisiin 200 millilitrasta. Tästä millilitrakäytännöstä olen ollut tietoinen, mutta olen silti ajatellut, että kyllähän ihmiset nyt desilitrat tuntevat, vaikka leipoisivatkin millilitroissa. Koulussahan nuo asiat ainakin opetetaan, eikö?
Koulussa opetetaan, mutta kuten Jens sanoi, että jos desilitralla ei ole enää oppitunnin jälkeen suurta osaa elämässäsi, niin se saattaa unohtua. En minäkään varmasti enää muista kaikkea viidennellä luokalla opetettua, mikä ei moneen, moneen vuoteen ole enää ollut merkityksellistä elämässäni.
Mutta että desilitra. Tuo perusmitta. Tuo jokaisen pullaohjeen ydin. Aina se on ollut, ja aina se tulee olemaan. Mutta ei Saksassa. Ei ainakaan juustotiskillä.
Ah, kulttuurierot!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Moikka! Täytyykin mennä Stokkalle ja pyytää parmesaania 200 millilitraa, niin luulen saavani myyjältä saman ilmeen kuin sinä siellä!!! Näin se menee yhtenäisessä EUssa...Nyt lähdetään iskän kanssa ostamaan jouluksi pöytään tonttuliinaa...
VastaaPoistaPyytäkääpäs millilitroissa! Jos ei muuten, niin ihan vaan ilmeen takia. :)
PoistaOi, tonttuliina. Me ripoteltiin tänään meidän vähäiset joulukoristeet ympäriinsä, kun viikonloppuna ei varmaan kerkiä, ja pitäähän ne joskus laittaa. Ei ole kyllä vielä yhtään joulufiilistä! Tuntuu ihan hassulta, kun täällä on nyt muutamat tontut ja tuohipukit talossa.
Noi millilitraohjeet on niin hämmentäviä! Eiks brititkin niitä käytä? Sillon kun eivät käytä niitä vielä hämmentävämpiä paunojaan sun muita. Onhan nyt 2 dl paljon käytännöllisempi kuin 200 ml! Ja sitten on vielä ystävämme italialaiset, jotka ilmottaa ainakin hinnat, ruokaohjeista en osaa sanoa, per hg, eli hehtogramma, ja kaikenlisäks sana on italiaks ettogrammo, ei siinä edes ole hoota! Ihanaa että nostit tän tärkeen asian esille, mua on aina se kummastuttanu ja viimeinkin pääsin avautumaan siitä :D
VastaaPoistaHeheh, on mitoista moneksi. Jos ite olisin töissä juustotiskillä, niin toi hehtogramma olisi kyllä juuri sellainen "Anteeksi kuinka?" -mittayksikkö. Pitäiskö seuraavalla juustokeikalla kokeillakin sitä!
PoistaZwei Hektogramm Parmesan, bitte schön!
Poista