maanantai 3. helmikuuta 2014

Pyyhkijän evoluutio: taantumuksellinen


Pyyhkiminen ei ole enää niin keskeisessä roolissa elämässäni kuin vielä viime vuoden keväällä. Kuka olisi uskonut, että pyyhkiminen voisi vähentyä?! Totta kai joudun vielä heiluttelemaan rättiä usein, mutta pyyhittävän aineen määrä on ilokseni vähentynyt. Positiivista!

Mutta: pyyhkijän henkilökohtainen taantuma kompensoi riemua. On hienoa, että kaksivuotias osaa juoda mukista vettä jopa aika siististi. Montaa kertaa Eini ei ole kaatanut vesimukiaan pöydällemme. Mutta Einin äiti, juu, hän kyllä korjaa tämän epäkohdan ja työllistää sisäistä pyyhkijäänsä. Aamun hän aloitti sillä, että korjatessaan Einin lautasta pöydästä sohaisi vahingossa tämän vesimukin nurin, ja vedet kastelivat syöttötuolin. Jes - pyyhkimään! Pyyhkijä ei ollut selvästi oppinut mitään aamuisesta episodista, vaan sama proseduuri toistui lounaan jälkeen. Tällä kertaa mukissa oli vettä vielä huomattavasti enemmän, ja pyyhittävä pinta-ala sen mukaisesti suurempi. Kyykkiessään ja pyyhkiessään jossain syöttötuolin, pöydän ja penkin alusen välimaastossa hän kolautti vielä päänsä syöttötuoliin. Piste i:n päälle ja kolaus pään päälle.

Kyllä näistä vedenpaisumuksista jotain hyvääkin seuraa. Pöytään ja syöttötuoliin kuivuneet puuronrippeet, jotka ehkä juuri ja juuri saisi hiomakoneella poistettua, saivat nyt aimo annoksen kosteutusta ja sen myötä pehmennystä, joten pystyin raaputtamaan niistä osan veitsellä pois.

Mutta kyllä sitä joskus miettii, että missä ne kädet oikein heiluvat. 


Tätä on sotkettu ja pyyhitty: viime kesänä Linnanmäeltä ostettu Muumi-alusta

*****

Pyyhkijän puolustuspuheenvuoro: Pyyhkijä tunsi olonsa lounaan jälkeen aika voimattomaksi, etenkin käsistä tuntui kaikki voima kadonneen. Nyt käsien lisäksi kolottaa jo selkä ja koivetkin. Paleltaa. Jospa käsimotoriikan taantuman voisikin pistää pöpön piikkiin, ja pyyhkijän evoluutiokäyrä koki vain hetkellisen notkahduksen!




2 kommenttia:

  1. Yritä jaksaa, ei ole helppoa olla itse kipeä ja pikkuinen toipilas lisäksi hoidettavana! Plahdelta tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! On tosiaan paljon helpompaa sairastaa pienen kanssa, kun se ei ole enää vauva, jota pitäisi jatkuvasti voimattomana kanniskella!

      Poista