keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Hei hei, tutti!
Uskaltanen sanoa, että olemme päässeet tutista eroon.
Olemme jo pitkään miettineet ja puhuneet, että kohta, kohta täytyy vieroittaa Eini öisestä tutistaan. Mutta ikinä ei tuntunut olevan siihen sopivaa ajankohtaa. Mietin myös, että asiasta pitäisi varmaan sopia myös päiväkodin kanssa, että eivät enää antaisi Einille tuttia päiväunille.
Viime perjantaina, kun hain Einiä päiväkodista, löysin Einin tutin hänen lokerostaan. Kuulemma hän ei sitä enää tarvinnut! Päiväkodin tädit olivat joinain päivinä unohtaneet antaa Einille tutin, ja kun tämä ei ollut pistänyt siitä mitään haloota pystyyn, niin niin se tutti jäi.
Toista se on kotona.
"Tuttiiiiiiii! "Schnulliiiiii!" -huudot raikaavat, jos tuo mötikkä ei iltaisin suuhun ole päätynyt.
Viime perjantaina päätin siis, että jos kerta päiväkodissa unet onnistuvat ilman tuttia, niin sitten myös kotonakin. Meillä tuskin olisi toiminut "käydään jättämässä tutti oravavauvoille" -tekniikka, vaan sen täytyisi olla jotakin konkreettisempaa. Kuten sakset. Ja naps. Leikkasin siis tutin pään irti.
Kun Eini sängystään pyysi tuttia, niin kyllä hän oli ihmeissään, kun tuttia ei voinutkaan enää imeä, vaan se välillä oikein pongahti suusta ulos. Välillä hän nauroi sille, välillä itki. Selitin hänelle, että tutti on mennyt rikki. "Uus tutti!", Eini sanoi. Ovelaa. Sinä iltana hän ei nukahtanut rauhallisesti tuhisten, vaan tuttia kaivaten.
Seuraavan päivän iltana Eini löysi rikkinäisen tuttinsa. "Tutti rikki..." Kysyin häneltä, että käydäänkö viemässä tutti roskikseen? "Jooooo!" (Eini rakastaa roskien viemistä roskikseen) Niinpä hän juoksi keittiöön, avasi roskiksen oven ja oikein viskasi tutin roskiin. Jens ja Lara olivat parhaillaan keittiössä, joten me kaikki kolme aloimme vielä heiluttaa tutille ja sanoimme heipat ja tschüßit. Einiä nauratti.
Joka ilta Eini on kysynyt kerran tutin perään mutta vain vähän marissut, kun olen muistuttanut, että tuttihan meni rikki ja on nyt roskiksessa. Muuten nukahtamiset ja yöt ovat sujuneet niin kuin silloin tutinkin kanssa.
Kävihän se siis suht kivuttomasti! Mutta ehkä aikakin oli kypsä. Täten julistan tutin luopuneen virastaan Kukkulalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti